Maakunnan käräjäpaikka ja käräjäkivi

Käsitteet tingshög, tingsten, tingskrets löydämme pohjoismaisissa paikkanimissä. Viljely lisääntyi pronssikaudella ja väestö kasvoi ja samalla tuli tarve järjestää yhteiskunta. Meidän kanssavalta kasvoi pienen kylän käräjäpiiristä käräjäpaikkaan jossa oli käräjäkivi

Käräjäkivi, Tingsten, tingshög, käräjäkumpu , tingsted, käräjapaikka, tingskrets, käräjäpiiri, edsten, jalkajakkara, kohtalankivi, puhujankoroke, valakäynti, valakivi, edgång, portti, kalliokuva, rituaalilaki, hengensakot, Gulating, Tynwald Thing, Manx-kissa, käräjäkumpu

Jalkajakkara | Alttari | kotiin |

Kirkon edessä kaksi käräjäkiviä St. Bendts Ringsted, Själland

Olen tässä vaan käyttänyt Tanskan ja Ruotsin paikkanimiä. Tanskasta löydämme 30 "käräjäkumpua" ja sen lisäksi on paikallisia nimeä kuten Gerum ja Vrads tingsted. Maakäräjät tunnetaan keskiajalta eteenpäin mutta kuten näemme esimerkiksi Dalin isokummuista täällä on ehkä ollut ainakin viisi maakuntakäräjiä pronssikaudelta asti.

Tanskan ja Norjan kuningaskunnat ovat suurin piirtein yhtä vanhoja 900-luvulta. Norjassa on säästetty lakikirjojakin, mutta varmaan Tanskassakin on ollut kirjoitettuja lakia samaan aikaan. Tiedämme että tapa saattoi olla vähän erilainen paikasta toiseen. Ainakin Svend Estridsenin pojat matkusti käräjiin maakunnissa Urnehoved, Viborg, Fyn, Själland, Lolland ja Skåne. Ruotsissakin on ajoittain sama tapa nimitetty "Eriksgata".

Käräjäkivet Nästvedissä on samaa sukua kuin jalkajakkara. Yksi käyttö oli ehkä kohtalonkivi eli paikka jossa valittiin johtaja. Toinen on olla puhujakoroke. Kolmanneksi valakivi on käsite joka meillä on paikkanimissä kuten täällä Dalilla Edstena. ED merkitsee vanhassa kielessä "kahlaamo". Nimi Edstena loppuu vanhaan "a"- päätteen joka on kaksikko ja on siis samaa muotoa kuin kivet Nästvedissä. Myöskin käräjäkummut ovat jaettu kahteen kumpuun tai muuten on mahdollisuus liikkua kahden kohteen välillä.

Voimme ajatella että tämä vastaa vanha käsite "edgång = valakäynti". Se symbolisoi että käydään tilassa jossa ei ole laillista tilaa tai sopimusta toiseen tilaa jossa on laillinen päätös. Se on sama käsite kuin "portti" joka näemme Sumerissa. Ennen kirjakieltä symboliteot olivat tarpeellisia jotta kanssa muisti että se ja se oli tapahtunut. Monet muistivat että "hän oli käynyt valaa" tai "osapuolet olivat pitänyt kepistä"

Käräjä = Thing on oikeuskäsite joka koko kelttiläinen Eurooppa käytti ja juuret menevät siis ainakin pronssikauteen. Sen käyttö tuli väestönkasvun mukaan ja voidaan sanoa että se on historiallinen tapahtumasarja. Vähemmän tunnettu on että tehtiin erikoisia paikkoja tätä varten maakunnissa.

Kansanvallan kehittyminen voimme nähdä jo Sumerissa jossa alusta pitäen oli "eduskunta" kaupunkivaltioissa. Se oli "50 edustajan neuvosto" kun sen sijaan Egyptissä kehittyi rituaalinen yksinvalta. Samalla kehittyi kieli joka piti luoda sanoja esineettömiä tilanteita/ asioita varten. Kieli tuntuu runolliselta koska heidän oli käytettävä tunnettuja asioita tai tilanteita kuvatakseen uutta. Portti symbolisoi tila / tilanne jossa on "kaksi maailmaa" siis maailmassa tai Alamaailman ja maailman välillä tai maailman ja Ylämaailman välillä. Ylämaailma oli myytien ja ideoitten maailma jossa esineettömät esikuvat majaili.

Eräs hyvä teksti on kun akkadilainen kuningas Gudea n 2150 e. Kr. antaa ohjeet miten rakennetaan uusi temppeli Ningirsulle joka on hänen suojajumalansa. Ohjeissa hän on unissaan ja näkee temppelin … hän puhu jumaliensa = esineettömien käsitteiden kanssa … hän näkee ett "luut" = ihmiset/työkalut rakentavat "vuoria" = temppeli. Meidän asennoituminen lukiessamme näitä tekstiä pitää alusta lähtien olla runollinen.

Mooses eli yli tuhat vuotta myöhempi. Asia oli samanlainen kun hän suunnitteli tabernaakkeli kansalleen. Siis emme voi päätellä oliko se asian yhtäläisyys tai että heillä oli esikuvia joka tekee sen että molemmat tekstit ovat yhtäläisiä. Toisaalta teksti on kirjoitettu monta kertaa ja ehkä nuoremmat sukupolvet ovat lisänneet kohtia siihen.

Väliajalla oli esimerkiksi hittitilaiset kehittänyt maailmakuva joka oli maallisten herrojen hallinnossa. Kun asutus luovutti esineestä /kivestä käsitteiden symbolina paikallinen maailma edelleenkin tarvitsi esineetön esikuva jossa paikan johtaja/ patriarkka oli johdossa ja tulkitsi jumalan/ jumalien tahto. Myöskin Mooseksin teksteistä löydämme sanat jotka kertovat että jumala on kivessä siis tekstit ovat jossakin esineellisen maailman ja esineettömän jumalan välillä.

Tämä heijastuu Dalin muinaisjäännöksiin koska kaiken onneksi on kulttuurin laidalla jäänyt paljon koskematta tai on ainakin muistinpannoja. Meillä ei ole mahtavia kivirakennelmia joka varmaan johtuu siitä että väestö oli pieni. Muta muinaisesineet ja varsinkin kalliopiirrokset antavat meillä täysi sarja todisteita aivan 4000 e.Kr. asti.

Tärkeimmät kalliokuvat ovat Evenstorp ja Högsbyn jotka antavat täydellinen näyte rituaalilaista n 2300 e.Kr. Rituaalilakia erottuu meidän laista koska se on kanoninen ja annettu paikallisen esikuvan/ jumalan nimessä. Meillä laki oli yksinkertainen koska väestö oli pieni ja pulmat harvoja.

Tiedämme että samaan aikaan tehtiin lakitauluja tai -kiviä Sumerissa. Siellä kaupungit antoivat pitkiä lakia koska väestö oli kymmeniä tuhansia ja jopa enemmän. Tämä on prosessi meidän päivin asti. Nuoruudessani lakikirja oli romaaninkokoinen mutta nykyään se on 1200 sivua ja yleensä pienikokoista tekstiä. Kristinuskonto on meidän päiviin asti lyönyt oma leimansa lakiin ja vieläkin paikallinen hallinto haluaa luopua YK:n uskontovapauden pykälästä.

Meidän pyhitettyihin paikkoihin tehtiin etupiha kivirivistä osoittaakseen missä paikka on pyhänä. Alussa siinä saattoi olla alttari, pylväs ja paasikammio ja myöhemmin käyttävähautta tai Alamaailman temppeli. Sumerin temppelien ympärillä oli muuri ja portti suojana koska temppelissä varastoitiin kalleuksia. Temppelin malli oli etuhuone johon kaikki pääsi. Sisähuoneessa oli mahdolliset patsaat ja ehkä sivuhuoneita kalleuksia ja se oli asiantuntijoiden eli pappien alue.

Tietenkin suru on ollut osa elämästä niin kauan ettemme tiedä juuret … myskin monet eläinlajit suree nähtävästi. Todisteet antavat hautapaikat jotka ovat niin kuin tehty surua tai rituaalia varten. Näemme ehkä eroavia näkötapoja jäännöksissä. Egyptissä tiedämme varmaan että he ajattelivat jälleen syntymä vaikka itse kuolemahetkessä KA-sielu lensi Orioniin ja BA-sielu jäi hautaan. Me tiedämme että jotkut egyptiläiset elävät historiallisena ilmiönä melkein ikuista elämää. ajatusmaailmassa. Egyptinen ajatus on positiivinen ja vainaja saa eväitä matkalle toiseen elämään.

Toinen ajatustapa on ehkä tullut Sumerista jossa elämä loppuu siihen ja Alamaailma on kauhea paikka. Koska ei ole väliä se ehkä on johtanut polttohautaukseen jolloin sielu lentää ilmaan ja loput yhdistyy maan kanssa josta alkujaan tulimme. Kristinuskon helvetti ja mahdollisuus päästää taivaaseen on lähinnä sekoitus näistä. Tietenkin valitut ihmiset pitää saada paremmat olot ja kirkko myy opas miten siihen pääsee.

Niin kauan kuin kanssa oli vailla kirjallista muistia symbolipaikat, symboliesineet ja symboliteot olivat tärkeitä kiinnekohtia elämässä. Mekin tarvitsemme hautoja joiden luokse voimme mennä suruillamme. Eräät kulttuurit ovat säästäneet pääkalliot kiinnekohtana. Khmerin nykyinen kulttuuri säästää pääkallot muistona siitä kun ihmisarvo laski paljon alle nollan.

Pääkallo säästyy kauan myöskin haudassa. On luonnollista että ihminen alkujaan piti kallo ajastusten olopaikkana ja koska se on kestävä se symbolisoi myöskin muistia edesmenneen ajatuksista. Vanhempi sukupolvi oli aina tiedon kantajia niin että vanhat ihmiset jäivät helposti mieleen. … varsinkin teknisellä alalla käytetään monta nimeä muistaakseen kaavoja ja menetelmiä. Se on eräänlainen vanhempien kultti. Näissä asioissa se on aina kysymys näemmekö yhtäläisyyden meidän välillä joka samalla on juuri ja syy meidän tapoihimme ja käyttäytymiseemme.

Käytän oma maakuntani esimerkkinä koska tunnen sen parhaiten. Täällä näemme että 4300 -- 2300 e.Kr. on aika jolloin näemme kulttuuria siellä suin täällä ja harvaan. Kolmannella tuhannella aavistamme että on "isoja kuntia" ilman temppeliä mutta rituaaliesineitä on. Vaikka on isoja möhkäleitä kasattu temppeleihin Etelä-pohjolassa sielläkin se nähtävästi oli hajanainen organisaatio maakunnissa.

Paasiarkut osoittavat selvä leviämistä välimatkoin niillä alueilla jossa oli hyvää maata sekä viljellylle että karjanhoidolle. Arkut käytettiin pronssikaudelle asti jolloin siitä tuli kivikirstu jossain paikoissa. Joissakin on ruukku joka osoittaa polttohautausta. Pohjolassa rituaalin esikuvat säilytti näköjään asemansa pitkään emmekä voi todista ajattelivatko ihmiset että he olivat esikuvan "jalkoja/ työkaluja".

Sen sijaan näemme että asutuksen päätösvalta saa "istuimia" kuten esimerkiksi käräjäpiirit kylissä jossa ilmeisesti kylän vanhat juttelivat ja päättelivät. Rautakaudella tule erillisiä hautoja joka osoittaa että rituaali/ hallinto on erottunut yksityisten elämästä ja viimeinen esiintyminen on omassa haudassa.

Pronssikauden kalliokuvat kertovat meille että oli kansankäyntiä etelänpäin ja ehkä myöskin foinikialaiset kävivät täällä. Näemme esimerkiksi egyptiläistä atraa ja toisia Kreikasta ja Kreetasta mutta selvin kuva näyttää että egyptiläinen pronssisirppi tuotiin Pohjolaan. Samaan aikaan voimme todeta viljelyä Pohjolan sisämaissa 1200 - 1000 e.Kr. ja varsinkin Tanskassa ja Skånessa se on suurkumpujen aika.

Siellä näemme joissakin paikoissa isoja maakumpuja pitkissä rivissä harjuilla. Minun lapsuuden kylässä oli kumpuja sekä pareittain että erillisinä kukkuloilla. Täällä Dalilla meillä on selvät maakummut vaan ehkä kolmessa paikassa ja tietenkin ne ovat pareittain. Mutta ne ovat harvoja ja ehkä siihen pitää myöskin laskea suuret matalat kivikummut 25 metriä läpimitaltaan niin että meillä on tusinan verran yhteensä. Mutta suurkummut ovat harvoja ja ne sijaitsevat paikkoissa joka on saattanut olla suurkunnan tai maakunnan keskus. Se antaa niille rituaaliarvoa. Tiedämme muualta että jotkut isot kummut ovat selvästi rituaalia varten koska ei ole löydetty hautausta niissä.

Teoreettiset ajattelijat sitovat teoriansa kreikkalaisiin satuihin joiden mukaan jumalat asuisivat vuorten huipuilla tai vuoressa niin kuin roomalaisten Volcano. Ehkä muutamat yläluokan jumalat voidaan laskea siihen … tietenkin jumalat pitää olla kansan yläpuolella. Niin se on meidänkin päivänä että se korkeus alkaa jo tittelissä "ylijohtaja".

Muut syy että löydämme usein rituaalipaikat korkealla on varmaan käytännöllinen siis se oli kuiva paikka. koska sen ajan maasto oli hyvin kostea. Toinen käytännöllinen syy on että esimerkiksi kumpu nousee tasaisen maan yläpuolella ja erottuu. Ehkä se oli hyvä korokkeenakin. Myöskin niemi oli hyvä paikka koska hyttyset ja itikat eivät suosi tuulisia paikkoja ja niemen kärjeltä on hyvä ympärinäkemys jos haluaa seurata tähtitaivasta.

Järjestys ja lakeja ei luoda ilman tarvetta paitsi tietenkin asianajajilla on ikuinen tarve. Niin oikeusjärjestys tarvitsi symbolipaikkoja ja viljelijät ja karjaväki tarvitsivat sääntöjä pitääkseen alojaan erillään. Tarve on aivan sama kun maantaloudessa harrastetaan molemmat lajit samanaikaisesti. Vilja pitää olla aitauksen sisällä ja samaa koske pieniä eläimiä ja hevosia jotka helposti lähtevät seikkailuun. Toiset elukat on ehkä enemmän sidotut kotipaikkaan tai jää siihen missä ruohoa/ ruokaa on.

Tietenkin pyhät paikat pitää myöskin olla jonkinlaisen aitauksen sisällä jo loogisesti että paikka pitää määritellä sellaisenaan. Oli luonnollista että lisäykset tähän kulttuuriin tehtiin missä jo oli vanhat tavat siis hautausmaat tai jos oli niin kiviset rakennelmat. Niin pidettiin erillään temppeli ja hautauspaikat, viljely ja asuinpaikka rakennuksineen. Loput näiden ulkopuolella oli laidunmaita, puuhakuumaita, metsästys- ja kalamaita ja tämä kaikki oli "midgård" tai miksei Kalevan kylä. Sen ulkopuolella oli "utgård" eli Saari tai Pohjola joka oli "toinen maailma". Tämä järjestys näemme kaikkialla jossa on harvaan asuttu maasto.

Dalilla kiviympyrät on tehty sopivankokoisista möhkäleistä Siis ei niin isoja että hikiä tulisi kun niitä raahataan eikä niin pieniä että joku veisi ne pois. Jos on keskikivi se on samankokoinen niin että siinä vi istua tai seisoa sen päällä jos pitää. Tanskassa heillä on jäljellä saman tapaisia piirejä mutta on myös sellaisia jossa on monta kiviä kivi kiven viereen.

Sielläkin ne esiintyvät pareittain ja erottaakseen on sitten "pylväs" tai ei. Voidaan verrata tämän Edda tarinoihin jossa Aesir-kansalla eli elukanhoitajilla on se seiväs/pylväs ja Vanir-kansalla ei ole koska kasvilla ei ole seiväs/pylväs. Toinen tapa erottaa kaksi piiriä on että on tehty yksi ja kaksi kiviriviä. Etelä Jyllandissa on muutamia paikkoja jossa on tehty kumpu tällaisten piirien päällä. Voimme arvata että joskus on tapahtunut tyylin tai ajan vaihto.  

Käräjäkivet ja käräjäpaikat perustettiin ilmeisesti pronssikauden keskivaiheelta eteenpäin ja tarve lisääntyi rautakaudella. Roomalaiset kansantieteilijät eivät ymmärtäneet kelttiläinen maailma ja usein he tekivät johtopäätöksiä Rooman mitoilla. Heillä sotajumala Mars oli kansan ylin jumala ainakin Rooman ulkopuolella. Kelttiläisten yhteiskunnassa käräjien jumala "Thingsus" oli ylin. Tiedämme sen koska roomalaiset sittemmin perustivat pylväitä jossa luki "Mars Thingsus".

Pohjolan aatteet näemme jo pronssikaudella jolloin näemme Tyrin arkkiesikuva ilman oikeakäsivarsi. Idea on että taistelija joka on kokenut totuuden on sopiva tuomarina ja sen lisäksi hänellä ei ole miekkakättä niin että hän käyttää järkeä voiman sijasta. Toisin sanoen ei haluta miekkamiehiä rauhallisessa yhteiskunnassa. Tiedämme myöskin että kelttiläisessä yhteiskunnassa lakimiehet ja lakilukijat olivat johtajina niin kuten tunnemme Västgötlandin maakunnan tavoista. Tässäkin aavistamme että juuret menevät tuhansia vuosia taaksepäin.

Meidän käräjäpiirit löydämme niin tiheään että ne varmaan ovat olleet kyläpiirejä ja siten perustettuja ennen kuin maakunnat oikein tehtiin ehkä! Syynä ettei löydetä kovin monta isoa laitosta on ehkä että viljely on vienyt ne. Siis sekä torpparit että suurtilalliset ottivat itselleen ellei ne sijaitsevat kelvottomalla maastossa. Yksi esimerkki Tanskasta on Birkendegård lähellä Kalundborg, Själland. Valitettavasti kaivaukset tehtiin ennen kun oli rahoitus oikeata tutkimusta varten niin että vain pieni osa tutkittiin.

Ihmeellistä on ettei siitä on tehty suurta asiaa koska siinä on luultavasti ollut yhtä iso laitos kun tunnettu Avebury Eteläenglannissa. On ollut kolme kiviriviä ja ulompana on ollut 100 pystytettyjä kiviä ja piirin läpimitta on noin 1000 metriä. Sisimmäinen rengas on 320 metria läpimitaltaan. Keskellä laitosta on ollut maakumpu ja kivikirstu. Yhteensä on laitoksessa ollut noin 250 kiviä ja kivien perusta osoittaa että kivien koko on ollut 3 -- 5 tonnia. Lähellä on pari tuhatta vuotta vanhempi käyttävähauta joka vielä on jäljellä. On mahdollisesta että on ollut samankokoinen laitos vieressä. Siis se on vanha keskusta maakunnassa.

Löytöjä paikalla on tulipaikkoja, keramiikka ja kuoppia viime vuosituhannelta e.Kr. niin että arvioidaan ett se perustettiin n. 1000 e.Kr. Mutta vain pieni pala yli neliökilometrin alueelta on tutkittu. Koska olen kasvanut siinä kunnassa ihmettelen miksei viranomaiset ovat panneet rahaa nostaakseen tämä laitos esille.

Paikka tai maakunta oli siihen aikaan melkein kuin saari koska vesi, joet ja suomaat eristi aluetta. Vanhin kartta kertoo että maakunnan nimi oli Arfs osoittaen että se ehkä oli kuninkaallista perintöä. Minusta tuntuu että siinä saattaa olla tihein paasikammioiden ja käyttävähautojen alue Pohjolassa. Mutta myöskin pronssikauden isoja maakummut harjuilla hallitsevat maisemaa

Tärkein löytö tähän asti on ehkä pari käyräsapelia jotka auttavat kalliolaivojen päivittämisessä mutta samalla on arvoitus missä ne tehtiin. Ovatko paikallista tuotantoa vai ovetko ne tuotu Unkarista tai Transilvaniasta? Toinen arvoitus on ettei ole kultamitalien ja kaula renkaitten löytöjä roomalaisajoilta

Oddsherred on maakunta tämän pohjoispuolella ja sekin on ollut ympäröity vesimailla josta iso suomaa nyt on kuivatta ja on tehty maakunnasta niemimaa. Suurin kaivaus siellä on Sandagergård ja se on samanikäinen kuin Birkende. Löytö on iso rituaalirakennus ja sen toisessa päässä on paikka jossa oli neljä kiviä johon oli kaiverrettu "foinikialainen käsi" ja se oli tähtikuva Kravun merkki.

Sentyyppisiä käsiä on löydetty monessa paikassa Tanskassa ja myöskin Etelännorjassa ja ne olivat ehkä myöskin kauppiasliiton tunnus. Paikalla on todettu vilkasta metallityötä. Samalta alueelta meillä on Trundholmin löytö joka on rituaalinen kultalevy vaunun päällä ja hevonen sen edessä. Voimme totea että nämä rituaalipaikat ovat hallinneet näitä osia Själlandia. Eihän siihen aikaan ollut valtioita niin että tavat olivat vähän erilaisia maakunnissa mutta Pohjola ei ollut ilman laki ja järjestystä niin kuin jotkut kirjoittajat luullevat.

Danelagen Englannissa perustettiin 400-luvun loppupuolelta eteenpäin. Kuten tavallista saamme tietää paljon yläluokan maailmasta mutta hyvin vähän tavallisten ihmisten arjesta. Voimme arvella että se seurasi yläluokkaa pienemmissä puitteissa. Tiedämme että yläluokassa oli neljä alaluokkaa ja arvoasteikko saamme esimerkiksi nousuvaatimuksista alimmasta luokasta. Thane-niminen luokka piti omistaa 5 hide eli viisi kartanoa ennen kuin voi päästä seuraavaan luokkaan.

Hengensakot antavat kokonainen arvoasteikko esimerkiksi Kentin laissa meillä on kuningas, earl, ceorl ja thane ja nämä olivat freemen ja yläluokka. Tavalliset mies oli puoli freeman, nainen oli puoli mies, palvelija oli puoli tästä ja orja puoli palvelija. Tietenkin tämän tuntu käteiseltä … koska yleensä emme halua nähdä että meidänkin yhteiskunnassa on luokkaeroja. Me kuvittelemme kaikenlaista orjuutta siihen aikaan vaikka ei meillä ole siitä todisteita. On paras arvailla että yläluokan omistus oli kuin saari talonpoikien maailmassa. Näemme sen keskiajan alussa kun varsinainen aatelisto syntyi. Myöhemmin kuningas otti itselleen oikeuden omistaa kaikki vapaat maat

Augustinus tuli Canterbury 600-luvun alussa ja varmaan kuningas sai siten kirjurit jotka piti kirjoja ja myöskin pani paperille lakia tai kuten sanottiin "doomas" joka tarkoittaa että vanhojen tapojen lait pantiin muistiin sitä mukaan kun ne esiintyi käytännön elämässä. Samalla tavalla tehtiin Rooman valtiossa ennen sitä. Voimme arvailla että pohjoismaalaisilla oli omat tavat kansanmuistin tallettamisessa paljon ennen tätä.

Jos otetaan Dal esimerkkinä väestönkasvu alkoi 1600-luvulla sota-aikoina ja väestö kolminkertaistui 100 vuoden aikana. Ja se jatkoi sitten 1700 ja 1800 luvulla. Kustaa Vasan maakirjan mukaan oli n. 850 manttaalia 1540 ja se oli tavallisin kartanon suuruus jossa asui suurperhe. 1600-luvulla alkoi manttaalien jakaminen ja silloin yhdestä manttaalista tuli neljä torppaa joka elätti tavallinen perhe ja ennen kaikkea maksoi mahdollisimman paljon veroa. Tämä jatkui sitten niin että lopussa oli n 3000 yksikköjä ja tunteman määrä pientä tupaa metsissä. Nyt on määrä päästää alas 1000 maatilaan.

Erik av Pommerin verokirja 1413 laskee n 300 talonpoikaa, tusinan verran alhaisaatelia ja pari korkea aatelia. Tämä oli tietenkin pari sukupolvea musta surman jälkeen ja pari sataa vuotta eteenpäin oli aina vapaita tiloja maakunnassa. On pidettävä tämä mielessä kun ajattelemme taaksepäin Pohjolassa Rautakauden hautausmaat ovat varsin pieniä ja kertovat ehkä totuuden että maakunta oli harvaan asuttu.

Me tarvitsemme suhteet jotta voisimme ymmärtää miksi eivät esi-isät rakensivat isoja temppeleitä ja harrastivat kivistä kulttuuria. Se ei merkitse ettei ollut kulttuuria mutta se oli sovittu meidän oloihimme. Gutasagan ja muutama muu tarina kertoo että Pohjolassa olisi ollut liian paljon väkeä ja esimerkiksi roomalaiset kirjailijat uskoivat siihen. Mutta tiede kaipaa todisteita ja siinä sanat paperilla on heikko todistus. Se että Pohjola oli harvaan asuttu ei merkitsee ettei ollut lakia ja järjestystä.

Varsinkin 1800-luvun maanälkä varmaan otti monta muistomerkkiä Usein kivikummut ja muut laitteet sisälsi sopivankokoisia kiviä kaikenlaisiin rakennuksiin. Kun rautatietä rakennettiin talonpojat ansaitsivat rahaa myymällä kivikuormia rautatien rakentamiseen. Mutta se on vähän verrattuna meidän aikaan koska nyt metsä peittää monet paikat. Sen jälkeen tulee isot koneet ja niillä on suuria pyöriä eikä ohjaaja muutama metria maan yläpuolella huomaa mitään.

Onneksi meidän maakunnassa eli pappi Anders Lignell 1800-luvun alkupuolella. Hän teki täydellinen historiikki käyttäen mm. monta asiakirjaa joka nyt on poissa. Hänen paksu kirja innosti minua alussa. Toisaalta kansantieteilijä Richard Dybeck matkusti täällä 1840-luvulla piirsi ja kirjoitteli sekä harrasti kirjeenvaihtoa pappien kanssa. Nämä molemmat ovat säästäneet meille tietoja jotka muuten ei näkyisi tämän päivän maastossa.

Maakunnassa on tusinan verran selviä rituaalipaikkoja ja joskus on vaikea erotella minun käyttämät luokat. Mutta eihän se on väliäkään koska ne ovat vaan tukena. Koska meillä ei ole aikataulu emme voi tietää esimerkiksi miltä ajalta on kansanmuisti että Tormansbolin käräjäpiirissä tuomittiin viljanvarras "höyheneen ja tervaan". Emmekä tiedä oliko se juuri se rangaistus koska höyhen ja terva on ehkä myöhäinen yleinen sanonta. Siis siinä käräjäpiiri on käytetty lähinnä kuin maakunnan käräjäpaikka eikä kun kylän piirinä.

Richard kertoo ett Stenebyssä oli pyöreä maakoroke ja sen ympärimitta oli 80 askelta siis 16 metria läpimitaltaan ja se kohosi metrin verran ympäristön yläpuolelle. Sitä ympäröi metrin leveä oja … sattumalta lähellä on iso hiidenkirnu jossa sopivasti voisi kiehuttaa roistoja tai muuten kastaa ihmisiä.

Norjan Gulating tehtiin niin että ympäri tuomikunnan paikka tehtiin aidat pähkinäpuun keppistä ja vedettiin naru niiden välillä kuten kerrotaan Erik Skallagrimssonin sadussa. Pähkinäpuun keppi oli useasti pyyhitetty väline joka voidaan vertailla meidän puheenjohtajan nuijaan. Kun se putoa tuomio on annettu. paikka aidattiin. Mutta symbolivälineenä sillä oli muita käyttöjä. Se oli se keppi josta valankäyjät piti kiinni ja sillä voisi panna esimerkiksi viljaa pellolla varikkoon kunnes omistajakysymys oli ratkettu. Näemme Sumerian kuningaskuvissa yli 4000 vuotta sitten että hänellä on keppi ja mittausnuora kädessä.

Tynwald Thing on Guiness Recordin mukaan maailman vanhin parlamentti perustettu 900-luvulla ja varmaan siinä on vaikutteita Pohjolasta. Nykyinen muoto on ehkei alkuperäinen mutta kohottu koroke on niin kuin aate tässä.

Tynwald Thing sijaitsee Isle of Man saarella Englannin ja Irlannin välillä. Tietenkin se on suurin ja kaunein käräjäpaikka jäljellä ja täällä pidetään vuoden Manx Thing ja tuomarit apulaisten kanssa istuvat korkeammalla korokkeella…. Islannin Tingvellir on lähinnä muisti vaikka tiedämme missä se on ollut. Historioitsijat puhuvat Norsemenistä mutta on varmaan vaikea tietää mistä Pohjolasta viikingit tulivat. He käyttivät itse sana "viikinki" runokivessä

Minulla on kysymyksiä koska minun lapsuudessa näin että Reersön niemimaalla Själlandillä heillä oli hännättömiä kissoja eli samanlaisia kuin paremmin tunnettu Manx-kissa. Siis kysymys on mistä tämä muunnos oikeastaan tuli. Pohjoisjyllandissa löydämme esimerkiksi Vindbläsin kirkolta samanlaisia kohokuvia kirkon portissa kuin tehtiin Manxin tyyliin. Juuri ketjuornamentti liene kehitetty Manilla viikinkien ja kelttiläisten taiteilijoiden yhteistyönä. Koska asun maakunnassa Dal tulee myöskin kysymys mistä paikkanimi Dalby tulee Manin saarella. Siis minä näen muita mahdollisuuksia mistä Manin viikingit tulivat.

Isle of Man on varsin pieni saari ja koska se on erillään siinä näkyy paremmin kuinka paljon maahanmuuttajat vaikuttivat kulttuuriin vuosina 920 - 1000 AD. Käräjäpaikka ja tyyli ovat paremmat todisteet kuin omamme monessa mielessä. Meiltä paljon on hävinnyt ja uutta on tullut ja peittänyt koska siihen aikaan meidän maakunta oli vielä vähemmän kehittynyt kuin keskiajalla. Meillä on esimerkiksi samalta ajalta suuri löytö Dalbergsån joensuun läheltä ja siinä oli rahoja sekä lännestä että idästä. Ehkä Dal varusti pari isoa venettä joka kävi kauppaa ja ehkä vei ihmisiä esimerkiksi Manin saarelle.

Reersön kissa. On monta tarinaa näistä koska ne esiintyvät eri puolilla maailmaa. Jotkut arvelevat että merimiehet toivat niitä. Se saattaa myöskin olla paikallinen mutaatio mutta silti niitä on voinut siirtää. Kissahan on sellainen että se aina hakeutuu kotiin. Niin ettei se helppoa ole. Kuitenkin sen tulo on saattanut tapahtua tuhansia vuosia sitten. Meillä on muutama kissakuva kallioillammekin

Minulla ei ole syytä olla nurkkaisänmaallinen Dalin suhteen. Mutta tosiseikat tietenkin saa minua kysymään onko Manille tullut vaikutteita Stenebyn oikeuspaikalta. Steneby sijaitsee lähellä Högsbyn kalliokuvia ja muinaislakia. Anders Lignell kertoo n 1840 että Högsbyn rituaalipaikan lähellä oli pari kiviriviä ja kivinen katu niiden välillä siis samantapaista kuin muinoinen rituaalikatu. Siis meidän maakunnassa on vanhat tavat tässä asiassa ja juuri Stenebyn käräjäpaikan muoto on samanlainen kuin Manxin käräjäpaikka..

Sekä Tanskassa että Ruotsissa Ting- on melko tavallinen etuosa paikkanimissä koska niitä löytyy kymmeniä. Yleisin on "käräjäkumpu" ja joskus ne ovat pareittain ja siinä on ollut seisova kivi tai alttari toisella ja niiden välillä on ollut kohottu maasilta. Esimerkkinä on naapurikunnassa jossa oli kumpu 7 metria läpimitta siinä oli metrinpituinen paasi. Toinen kumpu oli pienempi läpimitta 4 metriä ja niiden välillä oli valli. Myöskin Tanskassa on ollut/on tämänlaisia rakennelmia.

Voimme arvailla että nämä olivat tehty melkein opetustarkoituksessa. Siinä voisi näyttää käytännöllisesti mitä edgång = valakäynti on. Se on se askel kahden tilannen välillä ja siinä tarvitaan symboliteko. Ruotsin kielessä ED = kahlaamo ja ajatellaan että mennään joen yli "maailmasta toiseen" kun käydään valaa. Muinaiskielessä käytettiin usein sana "maailma" koska se tarkoitti että maailma = aika ja paikka missä ihmiselämä tapahtuu. Mutta oli muita maailmoja sekä naapurikansan maailma että alamaailma ja ylämaailma. Kielten kehittäminen vei tuhansia vuosia ja varsinkin esineettömät asiat ovat vaikeita kuvitta ja kuvitella.

Keskiajan asiakirjoista saamme lausepätkiä : "piti kiinni keppistä" ja "keppi putosi" ja muualta opimme että se piti olla pähkinäpuusta tai pihlajasta. Löydämme myöskin sana "tingrith" joka osoittaa että siihen aikaan ainakin yläluokka joka kirjoitti lakia edellytti että ihmiset ratsastivat käräjiin joka pidettiin joissakin paikoissa kolmasti vuoden aikana. Mutta muissa maakunnissa se saattoi olla pari tai neljä kertaa vuodessa. Västmanland- ja Dalalaissa on lause ""a ting ok a ring" jossa "ring" saattaa olla sekä vala-rengas tai käräjäpiiri. Siis käräjien aate oli että piiri symbolisoi maakunnan kanssa ja vala vannottiin kansalle niin kivinen piiri symbolisoi kanssa..