Etsi kalliokuvasi, löydä historiasi

Historia on tulevaisuuden lähde ja tähtäin on lyhyt ilman sitä. Useimmiten historianäky tähtäilee korkeintaan 1000 vuotta taaksepäin. Kaikkialla Pohjolassa metsä ja koneet syövät meidän kiviset esi-isien jäljet. Vain me itse voimme säästää historiamme.

Muinaisperintö, kalliopiirros, kalliomaalaus, kansanmuisto, puhujankoroke, alttarikivi, käräjäkivi, käräjäpaikka, tuomariympyrä, hiotut uuret,

Perintömme häviää |ensimmäinen askel | tarkemmat tutkinnot | ota historiasi | kotiin |

Perintömme häviää

Kaikki meidän muinaisperintö on häviämässä. Otan esimerkit lähistöltä mutta tämä pätee kaikkialla Pohjolassa. Tietenkin maanviljelysalueilla ei ole enää paljon jäljellä.. Vauhti naapurikunnassani on ett 1940-luvulta tähän on hävinnyt 75 % ja viidenkymmenen vuoden päästä on enää 10 % 40-luvun muistomerkeistä jäljellä..

Näin tämä myöskin 1992 kun kävin katsomassa omassa kunnassani. Näin myös että 40-luvulla oli kausi jolloin muinaispaikat raivattiin ja laitettiin kilpiä ja osoitti tien, mutta tänään ei näy tekstikään nimikilpistä.

Useimmiten kaupunkien leviäminen ja uudet tiet määrää missä kaivataan. Toisella tilalle tule että tunnetut löytöpaikat ja hyvä kesäilmasto määrää kaivausalueet. Asiallinen tiede tietenkin kartoittaisi koko maan tilastollisesti, mutta Raha-jumalalla on aina viimeinen sana myöskin tiedessa.

Kalliomaalauksia meillä tuskin on mutta alueella on kalliopiirroksia. Olen myöskin etsinyt niitä, ja harvoin löysin edes tietyt piirrokset koska en jaksanut etsiä koska terveyteni olisi voinut olla parempi. Sen sijaan olen kartoittanut omaa maakuntaa ja etsinyt kaikilta lähteiltä kotiseudun kirjoista, vanhoista kirjoista ja muista kartoituksista.

Karttani on esimerkki miten paljon löytää minun menetelmälläni Dalin maakunnasta.

Samalla opin että täytyy tietää kaikenlaisista muinaislöydöistä jotta löytäisi piirroksia mutta myöskin jotta ymmärtäisi missä yhteydessä niitä tehtiin ja miten sen ajan yhteiskunta oli muotoiltu. Oikeastaan täytyy myöskin tutkia paikkanimet ja vanhat kartat jotta löytäisi paikkoja ja nimiä jotka voisi osoittaa muinaispaikkoihin. Kansanmuisti on tietenkin lähde mutta harvoin se on kiinnostunut pienistä merkeistä.

Opin myös ett kivimonumentteja on monta laatua niin että täytyy pitää silmät auki. Meillä on täällä puhujakoroke ja alttarikivi jotka ovat uusi käsitteitä kun sen sijaan käräjäkivi ja käräjäpaikka tunnettaan sekä tietenkin tuomariympyrät jossa useimmiten on 7 -- 9 kiviä ympyrässä. Nämä ovat yleensä pronssikaudelta mutta puhujakoroke voi olla paljon vanhempi. Eräs vähän tunnettu muistomerkki on hiotut uuret perältä kolmas vuosituhatta e.Kr. Niitä helposti unohdeta.

Tietenkin olin yhtä innostunut tutkija jos asuisin kaupungissa, mutta ny maaseutu on erikoisalueeni. Ja iän mukaan näen että täytyy tuntea kokonaisuuden ja käyttää sekä kansanmuisto että fyysiset jäännökset lähteenä. Esi-isien maailma oli koko maailma ja meihin verrattuna se oli yksinkertainen. Tosiasia on että maaseutukulttuuri on kestävä kun sen sijan kaupungit usein kuolevat koska ne kuluttavat ympäristönsä.

Iän mukaan saa myöskin laajempi näkökulma ja huomaa että aika on muuttuvainen. En olisi voinut kirjoittaa tällä tavalla nuorena. Silloin meidän esi-isät "pitivät olla" alkeellisia ja me korkealla tasolla. Nyt kun näemme ympäristöuhkat ehkä on syytä olla hieman nöyrempiä. Ajattelen esi-isät kuin mummo ja taatta ja silloin ne kertovat tarinansa … eihän ne tietenkään kertoisi jos huomasivat että pidän heitä alkeellisena.

.

Mitähän Tommy Andersson etsii … sateinen päivä Blomberg, Kinnekulle?


Ensimmäinen askel

.

Kyllähän pinnassa näkyy jotakin?

On aina helpompi mennä joen yli kahlaamolla. Niin on paras lukea ja etsiä mitä tiedetään ja valmistautua niin että silmät havaitsisivat ilmeiset paikat. Tässä tapauksessa maalauksia, kaiverruksia ja pieniä kuoppia kivessä tai kalliossa. Kuten sanottu käyttää kunnan ja kotiseudun tieto ja kysy vanhoilta. On myöskin hauskaa kerätä tarinat muistomerkkien ympärillä.

Kyllähän niitä on kerätty jo, mutta vastaus on aina riippuvainen siitä millä tavalla kysytetään. Kun etsii maalauksia, piirroksia ja kivisiä muistomerkkejä täytyy kysyä niistä ja ehkä kansanmuisti herää. Niin ehkä saamme uusia näkökulmia. Kansanmuisti on joskus valheellinen, mutta sekin on sinänsä kansanmuisti. Niin joudumme aina punnitsemaan ja vertailemaan ja kysymään mikä on todellinen oikea vastaus kysymyksiimme.

Viime kirja alalla oli R. Dybeckin kirja 1840-luvulta. Olenhan lukenut sen jo ennenkin, mutta tällä kertaa etsin nimenomaan kalliopiirroksia ja kivisiä muistomerkkejä … ja, siten "löysin" aivan uusi näkökulma.

On helpointa … mutta ei aivan helppo … löytää tunnetut muistomerkit … mutta se on hyvä harjoittelu että saa oikeat silmät tulevaisuutta varten. Minun kunnassani se oli mahdotonta löytää jotkut tunnetut kaiverrettu kuopat.

Aivan uudet alueet voidaan piirittää muutaman peukalosäännön avulla. Isommat kalliomaalaukset/piirrokset löydämme usein lähellä vettä. Pohjoisnorjassa Altan alueet ovat eri tasoilla sillä maankohoaminen on ollut lähes 5 metriä vuosituhannella. Voidaan jopa päivittää maankohoamisen avulla. Täyttyy aina kysyä missä ovat entiset vedet olleet. Osoitan esimerkiksi Högsbyn analyysin yhteydessä miten heidän uskonto oli kytketty veteen.

Kalliomaalaukset eri kysymys ja niitä on säilytetty hyvässä ilmastossa eniten Itäsuomessa. Tietenkin niitä löydetään kallioseinällä joka on ollut suojattu kosteudelta ja muista kulutuksista.

Kalliopiirroksia ei ole vielä löydetty varsinaisesta Suomesta, mutta varmaan niitä on. Jokunen "käsikivi" on löydetty Malaxin kunnasta lähellä Vaasa.. Se on pieni kivi jossa on kuoppa/kuopat ja se osoittaa niiden olemassaolo myöskin Suomessa. Samanlaisia on löydetty muutama minun kunnassani myöskin. Nämä kuuluvat maanviljelykseen mutta myöskin hautajaisrituaaleihin koska tavat olivat samanlaiset kuin kylvössä.

Mutta on löydetty kuppikuoppia myöskin Siilinjärvellä lähellä Kuopio ja Kerimäellä lähellä Savonlinna. Suomen Museovirasto mainitsee myöskin kuoppia. Mutta tämä on vain pieni huippu jäävuoresta. http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/kivikaus.htm

Meidän täytyy ajatella että kuopan takana on alkujaan Inanna-myytti joka levisi Jäämerelle asti neljännellä vuosituhannella e. Kr. Tehdessään kuopan avattiin "virtaa" symbolitekona. Inanna on meille jumalatar-nimi kuin sen sijaan Luonnotar kuulostaa lähellä ja meidän ympärillä. Sumerissa hän oli sateet ja vesi kuivassa ilmastossa jossa sataa vain 200 mm vuodessa.

Oikeastaan Inanna/Luonnotar kuvasi veden kiertokulku meidän elämäntilassa. Uusikuu oli hänen symbolinsa koska he tunsivat että lisäkasvu on suurin silloin. Kuunsarvi on vanha symboli Euroopassa. Kaikki elinkeinot otti itselleen tämä myytti joka kuvasi luonnon hedelmällisyyttä. Se on Suomessa melkein niin kuin Englannissa että siellä löydetään yleensä vaan kuopat ja jossain määrin ympyrät, jotka eivät sinänsä kertovat myytin, mutta muut seikat todistaa sen.

Siis on syytä olettaa ett voisi löytää ne muuallakin ja erityisesti Rannikkosuomessa ja viljelyseuduilla koska muutenkin on osoitteita että on samaa kulttuuria kuin Etelä-Skandinaviassa

Äiti tietää kaiken. … paina
IHMEMAA antoi 71 linkkiä kun hain "kalliomaalaus"

Muualla Pohjolassa löydämme kuoppakallioita tai kiviä lähellä entisiä peltoja tai lähellä hautausmaata. Tietenkin voimme löytää isompi kuvakallio myöskin lähellä vanhaa maanviljelystä. Niin on meidän kunnassa ainakin yksi alue jossa pitäisi olla jalanjälkiä, kirveskuvia, karjanjälkiä ym. pieniä kuvia. Kansanmuiston mukaan siinä on myöskin ollut alttarikivi sen yhteydessä

Yleisessä mielessä voidaan nimittää kuvakallio laki. Kivi/kallio jossa on monta kuoppaa on myöskin alttarikivi. Meillä jotkut jalanjäljet ovat puhujankoroke ja kaikki tämä pätee myöskin joissakin tapauksissa kivien sommittelusta kulttuuripaikalla. Esi-isät niin kuin me harjoitamme aina esi-isien kultti koska ilman heidän tietonsa me emme olisi mitään.

Meidän tavat eivät ole yhtään sen parempia kuin esi-isien koska on vain kysymys ratkaista tulevat pulmat. Me emme voi suoranaisesti nähdä mistä kaikki tietomme tulle eikä voida arvaile kuinka vanha eri osat ovat. Vain poroporvarit uskovat että he keksi kaiken.

Se että emme löydä osoiteta kivikulttuurista ei merkitse ettei joka paikkakunnassa oli tarpeellinen kulttuuri. Varsinkin esittävät kuvakalliot kertovat että etelän kulttuuri levisi Jäämereen asti. He piirsivät uutuudet kallioille mutta hyvin vähän heidän arkipäivästä koska he tiesivät sen jo.

Etsivä muinaistaidon harrastelija ei tiedä kuinka paljon on olemassa … kun sen sijaan tiede joka arvostele tuloksia ehkä luule että se joka ei ole tiedossa ei ole olemassa lainkaan. Tämä on ikivanha pulma.

.

Niin, tämä on epätavallinen venemuoto!

Ei tarvita sen kummempia välineitä etsintävaiheessa. Kova harja on hyvä niin että voi pyykkiä pinnan. Liidulla voidaan piirtää ääriviivat ja saada kuvan ja liitu ei vahingoita kalliota. Me jotka harrastelee tätä olemme tietenkin varovaisia luonnossa ja kallioilla. Mutta minäkin on joskus kävellyt kalliolla muiden nähdessä sen. Se ei ole hyvä esimerkki niissä paikoissa jossa liikkuu paljon ihmisiä..

Tietenkin valokuvauskamera on hyvä väline ensimmäisenä todistuskappaleena. Tulkitsemista varten on hyvä saada yleiskuva ja osakuvat tarvitaan kun tarkastelemme tarkkaa muotoa. Koska monet kuvat ovat varsinaista tekstiä jokainen pieni viiva ja mutka on tärkeä.

Seuraava vaihe on tarkistaa onko se tunnettu ennen. Täällä Ruotsissa lain mielessä kalliokuvasta tullee muinaismuisto siitä hetkestä kun se todistettu ja lain ala sitä ei saa vahingoittaa. Sen takia on tärkeä ett kaikki tuntemattomat kalliokuvat saadaan valoon.

Toinen asia on että monet kalliokuvat ovat huonosti kuvattu ja tarkastettu. Tommy ja minä olemme löytäneet uusia osia ja kuvia tunnetuissa kalliokuvissa. Hän on löytänyt uusia lähellä tunnettuja kallioita. Länsiruotsissa rikkipitoiset sateet ja muut uhkat kulutta kallioita.

Se on aina paikallisten asukasten velvollisuus pitää huolta omasta historiasta. Monet kuvat ovat hävinneet koska ne alusta lähtien olivat lian heikosti tehty. Noin 4000 vuotta on keskimääräinen kulutusaika niille, sitten niistä näkyy vain varjo. Mutta meidän kemiallinen kulutus nopeuttaa huomattavasti kulutusta.

Ikivanha filosofinen kysymys on "Onko maailma olemassa myös silloin kun emme puhu ja havaitse sitä?" Etsintäjä täytyy aina olettaa mahdollisuus ett voi löytää jotakin, kun sen sijan esimerkiksi muinaistieteilijät vaativat todisteita enne kun ha suvaitsevat olemassaolon.

Tarkemmat tutkinnot

.

Kuva on kuin käsikijasta

Suomessa on Finnish Society of Prehistoric Art http://www.physics.helsinki.fi/whale/petroglyph/muinais/muinais.html joka työskentelee näiden kysymysten parissa ja kerää tietoja asiaan liittyvistä kysymyksistä. Heillä on hyvä saitti joka valaisee Itä-pohjolan kalliokuvia, kuvastoa ja linkit vievät kaikkialle alueella.

Kuten näkyy nimestä se on rinnakkaisjärjestö vastaavalle ruotsalaiselle

Scandinavian Society for Prehistoric Art . http://www.ssfpa.se/ … ruotsin ja englannin kielellä

SSFPA järjestää joka kesä kursseja tämän tieden ja harrastajille. Tietoni mukaan heillä on useimmiten enemmän hakija kuin he voivat ottaa vastaan. Kursin aikana heillä on luontoja ja osa ajasta käytetään kalliokuvien tutkimiseen tieteellisellä tavalla..

Ensimmäinen askel on tietenkin kallion puhdistaminen ja sitten kallio peitetään sopivalla kelmulla se on se valkoinen pala kuvan yläkulmassa. Sitten koko pinta hierotaan/taputetaan niin ett kallion pinnan jäljet jää kelmuun. Siinä on sitten 1 : 1 kuva kalliosta ja sitä valokuvataan. Nykyinen tekniikka antaa mahdollisuuden digitaalisesti säilyä ja jäljittää sitä missä koossa tahansa. Nykyään on arkistokyky ja kuvauksen hajaannus niin hyvä että voidaan saada valokuvamaisia kuvia … katso kuva seuraavassa.

Tässä pieni ote SSFPA:n saitista

Rekisteröidään kuvan sisältö ja ympäristöseikat jotka liittyy tähän.

.

Valokuvaesimerkki työn tuloksena.

Käytäntö osoittaa että se ei ole niin yksinkertaista että joku löytää muinaismuiston ja ilmoita viranomaisille. Ilman harrastelijoita ja paikkakuntien muinaisseuroja paljon historia olisi kirjoittamatta ja poissa.

Luin äskettäin että 92-vuotias harrastelija oli testamentannut koko hänen elämäntyönsä. Se oli täydellinen kartoittaminen ja rekisteröiminen aiheena Enköping-alueen kalliopiirrokset. Voi sanoa ei sitä rahalla olisi voinut ostaa. Hänellä oli tietenkin ollut tehtävänsä tehdessä sen. Mutta ymmärtääkö Enköpingin kaupunki sen arvo ja vie sen edelleen meille muille.

Se on ainainen kysymys että tieto jää arkistoihin eikä saapuu meille, vaikka niin kauniisti sanotaan YK:n säännöissä ett tieteen saavutukset ja tulokset kuuluvat kaikille kansoille. Tietenkin tämä on usein rahakysymys. Mutta alussa olevat seikat osoittaa että ammattilaiset evät ole pystynyt säilyttää muinaismuistot ja viedä tieto meille …tämä sanon minun näkökulmasta.


Ota omaksesi historiasi

Kiitän tämä koulu tai luokka Tamburinens skola i Norrköping . http://www.algonet.se/~tamburin/hrist1.htm

Varsinkin yksi kuvista oli minulle tuki vaikka minulla on piirros siitä Mutta valokuva sano paljon enemmän. Tässä tapauksessa se on kaiverrus jossa on karhunjäljet ja muita symboleja jotka osittain ovat samanlaisia kun Högsbyn kallio 4:sella. Se on aina hyvä jos saa useita kuvia samasta aiheesta ja se auttaa tulkitsemisessa.

Varmaan on monta muuta koulua jolla on tällainen toiminta historialuonnoilla. Mutta toivottava olisi että jokainen koulu kaikkialla adoptoisi oman paikkakunnan historia ja tekisi siitä pysyvä osasto koulun toiminnassa. Vain paikankuntalaiset voi säilyttää ja puolustaa muinaismuistoja kun mahdit ja koneet uskovat että ne omistaa maan ja voi tehdä mitä vaan sinun historialle.

Toinen asia on että paras opettaja on käytäntö ja jos voi liittää historiannäkemys tiettyihin paikkoihin. Silloin historiasta tule ajan mittaan elävä kertomus esi-isien elämästä. Se on lähde ja vertauskohta. Ilman vertailukohtaa maailmamme on aina ilmassa eikä tiedämme mihin olemme menossa.