takaisin

Punahilkka

Iän mukaan näkee enemmän ja enemmän seikkoja lapsuuden muistoissa. Minä olin varsin viaton noin ulkoapäin ehkä johtuen siitä etten hallinnut kielen täydellisesti. Toisaalta minusta tuntuu että se oli hyvä asenne siinä ympäristössä. Ehkä olin hyvä näyttelijä joka otti se rooli joka ihmiset odottivat. Mutta kyllä minusta tuntuu että aistin monia asioita syvällisesti ja tietämättä. Mutta tämä kirje kertoo Punahilkasta ja vähän muista asioista

Samana vuonna kun aloitin koulun sain polkupyörän syntymäpäivälahjana tammikuussa. Oli sota eikä olut renkaita ja sisärenkaita niin että pyörän rengas oli raakaa kummia. Eihän se niin väliä ollutkaan koska useimmat tiet Tanskassa ovat asfaltoituja. Nyt näen selvästi ett syy siihen että sain pyörän niin aikaisin oli että meillä oli paljon mustapörssinkauppaa. Minä olin sopiva lähetti kun vein paketteja suvulle ja hyville ystäville. Paketeissa oli kanamunia, lihaa, voita, kananpoikasia jne. kartanon omasta tuotannosta.

Polkupyörä aina avaa koko maailman lapselle. Meillä oli puolitoista kilometriä kirkonkylään ja kouluun ja siitäkin syystä pyörä oli hyvä olemassa, vaikka useimmiten pidin seuraa myöskin niille jolla ei oli se nopea ratsu. Mutta minulle se pyörä antoi mahdollisuuden pistäytyä nopeasti ystävien ja tuttujen luona jos tarvitsin kysyä jotakin tai muuten kaipasin juttelua.

Olin alusta lähtien utelias ihmisten suhteen ja varsinkin vähän erikoiset ihmiset kiehtoivat mieltäni. Jos jostakin henkilöstä oli puhetta pitkä korvani kuuli sen ja sitten minun piti saada tietää Ensimmäinen kohde oli vissin eräs pieni vanha akka joka asui pienessä mökissä kylässä. Koulutoverit kertoivat että hän on noita. Tietenkin minä menin melko suoraan hänen luokse tarkistamaan asian laitaa. No, siitä tuli mehua, pullaa ja juttelua ja vierailin joskus hänen luona sen jälkeenkin.

Sillä tiellä vierailin monen merkillisen ihmisen luona niillä seuduilla. Eihän se ollut väliä vaikka en saanut luvan ja että siitä saattaisi tulla ikävyyksiä kotona, mutta jos kerran olin päättänyt että sen luona pitää käydä ei mitkään voimat olisi voinut sen estää. Tietenkin se oli myöskin hyvä tilaisuus keksiä luonnollisia vastauksia kun kysyttiin missä olin ollut niin kauan.

Eräs niistä oli nk. "saksantyttö" joka oli 20 -- 30 välillä ja hänellä oli kaunis iso tummanpunainen tukka. Hän asui äitinsä kanssa kylän laidalla. Pojat kertoivat että hän on "tyskerpige" ja tiesivätpä he että hän on salapoliisikin … kyläpä ihmiset aina tietävät enemmän kun ihminen nuolin päässä.

Tietenkin siitä tuli pian vierailu ja viaton minä kysyin melko suoranaisesti mitä se on olla "tyskerpige". Hän nauroi minulle ja tarjosi minulle suklaata ja kertoi että hän oli saanut sen sakilaisesta sotilaasta kaupungissa peninkulman päässä. Ehkä näin että heillä oli pulaa ja apua oli tervetullutta ... Ihmisten kieli ja "tieto" on useimmiten armoton eikä siinä ole tilaa inhimillisyydelle. Sitä paitsi koko Pohjolassa saksalaiset olivat puolittain "ystäviä" Stalingradiin saakka. Tietenkin rakastuin kauniiseen tyttöön ja hänen sylissään oli hyvää ja pehmeätä olla, niin ett siitä tuli useita vierailuja. Samalla kasvoi tietenkin ihmistuntemus.

Hänen antama suklaa maistui tietenkin hyvin eikä minulla ollut huolta mistä se tuli ja että olin melkein ystävä saksalaisten kanssa. Sodassa ollessa elämä on aina kaksinaamainen. Omien keskuudessa pätee normaalit käsitteet rehellisyydestä ja moraalista, mutta vihollista pitää pettää ja piti myöskin varota kieltään. Niin siinä tehtiin mustapörssin kauppaa ja muuten kierrettiin sääntöjä. Isäntä varasti saksalaisilta joitakin tavaroita kun he vetivät oma puhelinlinjaansa tien vierellä

Tuli vapaus 5:des päivää toukokuuta 1945 ja useimmat juhlivat eikä työtä tehty. Jostakin ilmestyi nuoria miehiä konepistooli kainalossa ja vapausliikkeen leveä nauha käsivarrella. Eihän niillä ollut aika juhlia kun kokosivat niitä jotka olivat olleet liian paljon yhteistyössä saksalaisten kanssa. "Tyskerpigene" saivat luovuttaa tukkansa saksille ja kaikki lastattiin kuorma-auton lavalle ja sitten he ajoivat hitaasti kylästä kylään niin että ihmiset saivat nähdä ja sylkeä niin paljon kuin lystää. Matkan pää oli iso kokoustalo naapurikylässä.

Asuimme aivan tien varrella ja olin ulkona kun se kuorma-auto tuli ja näin yhtäkkiä ett Punahilkka oli lavalla ja ajattelin "Kyllähän palelle päässä kun tukka on leikattu". Juoksin sisälle ja kerroin muorille. Hänellä oli hyvä sydän silloin kun hän ei kerinyt ajatella mitä se saattaisi maksaa. Niin hän antoi minulle ison punaisen huivin ja kehotteli että juoksin perään ja antaisin sen tyttöparralle. "Ei niin saa tehdä tytöille" hän kehotteli.

Kuorma-auto oli tietenkin mennyt mutta minä pyörälle ja sen jäljelle. Sain ajaa aivan kokoustalolle asti ja näin että ovella seisoo urhea mies konepistoolilla. Eihän se pelästyttänyt minua ja sanoin että minä haluan antaa huivin Punahilkalle. Hän väitti ettei kukan vieras pääsisi sisään muta minä vihastuin ja kerron ettei tyttöjä kohdella sillä lailla. Ehkä hän aisti ettei kielto auttaisi ehkä hän häpeili vähäsen. Niin pääsin sisään saliin jossa oli levitetty matrasseja välimatkoin ja siinä vangit istuivat. Löysin Punahilkan ja annoin huivin … sain syleilyn ja juttelimme vähän aikaa … vähän aikaa sen jälkeen satuin kohtamaan häntä matkalla raitatieasemalle. Hän sanoi ettei hän voi asua siinä kylässä enää.

Sodan aikana moni ihminen sai kärsiä jostakin syystä kun ei sopinut sääntöihin tai muuten joutui väärään paikkaan väärään aikaan. Näin äskettäin että Suomen rajoilla kävi monessa paikassa venäläisiä sissejä ja tekivät vihatyötä paikallisille. Minä olin "rysän-poika" eikä varmaan minulla oli ollut hyvä olla kaikissa paikoissa. Ennen sotia punaiset olivat haukkulintuja ja jostain syystä lapset perivät sellaisia asioita. Monet niistä kuuluvat meikäläisin josta tuli kenraali Mannerheimin valioreservi joka pitäisi säilytä Suomen heimoa ulkomailla…. Tässä yhteydessä mainitsen vain ne jotka näihin päiviin asti ovat olleet tuntemattomia. Nyt se on melkein liian myöhään saada totuuden esille.

Ruotsissa monet ihmiset pantiin keskitysleirille ja niiden joukossa oli kommunisteja, mustalaisia ja sellaisia jotka eivät mahtunut valioihmisten keskuuteen. Varmaan useimmiten olisivat puolustanut Ruotsia viimeiseen veritippaan jos olisi tullut kyse.

Tanskasta en tiedä kovinkaan paljon muuta kun yllä oleva esimerkki. Sen sijaan olen kauan tiennyt Norjan 8000 - 10000 lasta joilla useimmiten oli saksalainen isä ja norjalainen äiti. Se on Norjan kansallinen trauma sillä lapset saivat kantaa koko syyn. On tullut esille että jotkut niistä käytettiin samankaltaisissa kokeilussa kun Hitler harrasteli rotupuhdistuksen merkeissä. Oli vakava esitys että nämä lapset vietäisiin Australiaan. Näin eräs niistä Norjan NRK:ssa. Kyllähän niillä lapsilla oli paljon kovempi kohtalo kuin meikäläisillä.

Kyllähän lapsi on yksin ellei ole yhtäkään ihmistä puolustamassa. Hilary Clinton on oikeassa kun hän sanoi: "Lapsi tarvitse kokonainen yhteiskunta kasvaakseen ihmiseksi"

Näinä päivinä ajatukset menevät Afgaanistaan ja evakossa oleville lapsille … muistikuvia välähtelee muististani …. Navetan haju ja heinän tuoksu kun olimme yön navetan yläpuolella. Ajattelen lapsia siellä kaukana … tuleeko heistä täydellisiä ja tasapainoisia ihmisiä jotka pystyvät antamaan anteeksi kun aikuiset tekevät tyhmyyksiä ja tappavat viattomia … vai tuleeko heistä vihan vankia joka hakea kostoa kun kylmyys, nälkä ja vaikeudet jäävät ruumiiseen iäksi … ja kun pohjoismaalaiset ovat syyllisten joukossa.

Niin kauan kuin Pohjoismaat ovat mukana Alliansissa olemme kaikki yhtä syylisiä murhaamisesta Afgaanissa. Minulle se on kaiken huippu kun jotkut ihmiset vaativat pommitusten tauko niin että keritään viedä ruokaa sinne … ja sitten voi pommitus jatkua sen jälkeen

Pohjoismaiset pääministerit pitävät sen tärkeimpänä että Alliansi kestä kuin että olemme inhimillisiä olentoja jotka puolustavat syyttömiä. Oikea oikeus vaatisi että Kansainvälinen Tuomioistuin hoitaisi että syylliset vietäisiin tuomioistuimen eteen ja se koskee sekä terroristit ett ne jotka ovat rikkonut ihmisoikeuksia Afganistanissa. Mutta YK ei voi rupea takaajamaan maita ja ihmisiä ilman laillista tukea ja instituuttia jokaisen yksilön kohdalla. Se on vaan raakaa voimapolitiikkaa keskiajalta.

Tulevaisuudessa näen miten viha kasvaa yleisesti keltaisten ja islamilaisten keskuudessa. Aina joku on valmis antaa elämänsä jotta länsimaat heräisivät ja näkisi että hekin ovat ihmisiä … on aina vaikea nähdä oma osuutensa maailman tapahtumissa …on myöskin vaikea jaksaa katsoa syvään ihmisluonteeseen kun on saanut sen lahjan/ kokemuksen elämästä.