Kirje 1: 04/2001 | Kotiin |

Suomen Valtio ryösti elämäni

Vanha tohtori määräsi minulle vuorokylvöt syksyllä kun olin 16. Siis vain käsivarrelle koska kipu oli käden rannessa ja ilmeisesti hän ajatteli että vuorokylvöt lisättäisi verenkierto käsivarressa. Kun oli vuorotellut vähän aikaa lämmön ja kylmän välillä käsivarressa ei enää ollut tunto.

Se oli juuri sama tilanne ja tunne koko lapsuuteni. Tavallinen ihminen joka lukisi minun edellinen kirje saattaisi ajatella että minä vaan valittaa ja kerjää sääliä. Minä haen vaan kuvia omista kokemuksestani niin että voin kirjoittaa meikäläisten kokemuksista.

Minun tilanne oli tulen ja jään välillä. Samalla ei ollut tietoa mihin elämäni päätyisi ja sillä tavalla meni 11 vuotta. Oli tilanteita jolloin tunsin etten kuulu siihen tai en ollut "oikea" jäsen seurassa jossa meillä oli hauskaa. Tietenkin oli hauskoja aikoja ja ystäviä joiden kanssa oli mukava olla. Se oli vaan se että "taustamusiikki oli kauhu". Niin että pienet "tapaukset" peittivät ilon ja oli ajatuksissa melkein aina.

Tämän takia en voinut paneutua ystävyyden niin syvästi kun muut koska olin varautuvainen. Olihan mummo joka antoi luonnollista rakkautta. Luulen että jokainen tarvitse ainakin yksi ihminen joka tosiaan rakastaa juuri minua. Minusta tuli orpolapsi ja se on ikuinen leima joka ympäristö aina aistii ja suhtautuminen on sen mukainen.

Koko elämän tarvitsemme taustan ollakseen kokonaisia. Kun haemme työtä työnantaja halaa vakiintuneita ihmisiä. Elämässä tulee niin paljon kysymyksiä eteen joka liittyy meidän taustaan pienestä pitäen. Maailma opettaa ellei ole taustaa on paras olla puhumatta.

Suomen Valtio ryösti minulta lapsuuden ja teki minusta orpo. Mutta Suomen Valtio ryösti oikeastaan koko elämäni. Minulle ei suotu sopuisa ja onnellinen kohtalo. Vaikka olin erikoisen vilkas lapsena minussa on leppoisa karjalainen. Tunnettu esimerkki on elokuvasta Tuntematon Sotilas jossa Rokka kuvaa karjalaista.

Vihaan sotaa ja riitaa. Mielestäni pulmia pitää ratkaista nopeasti niin että osapuolet unohtavat "pikkuseikat" ja mene kalaan tai johonkin mukavaan seuraan. Ellei minulla ole huumorintajua keksin sen. Olen käyttänyt paljon aikaan muiden seurassa enemmän tai vähemmän poliittisissa merkeissä koska nuoresta pitäen olin kiinnostunut yhteisistä asioista.

Tietenkin olen pärjännyt jotenkuten ja olen jopa ehtinyt tehdä elämäntyöni josta olen ylpeä. Mutta en saanut paljon onnea. Ja minusta tuli oikea voimamies joka ei helposti saa syviä ystäviä ja ehkä toiset pelästyvät kun he aistivat minun tietovarat. Tietenkin se on se "Iso Mies" joka neljä vuotiaan rajulla vihastui lentokoneisiin ja nosti nyrkki niin kun Kullervo ja huusi "Ei saa pelästyttää Isoa Miestä!!! Saatanan Perkele mene kotiin!!!"

Oikea pelko ihminen tuntee vaan kerran, siis ensimmäinen kerta. Loput ovat toistoja. Myöskin pelon voittaminen tapahtuu vaan kerran. Tietenkin olin tavallaan tyhmä kun luovuin pelosta, mutta se teki minusta taistelija jolla on kova kuori.

Terveisin

Pentti/Bengt