Kirje 2 : 04/2001 | kotiin |

Tor-jumalan kivi silmässä

Kerran viime vuosisadalla istuin hilpeilemässä tyttöjen kanssa kansankorkeakoulussa vapaa-aikana. Seurassa oli myöskin hempeämielinen käsityön opettajatar. Yhtäkkiä hän sanoi: "Sinulla on Torin kivi silmässä". Tuollaiset runolliset sanat jäävät aina mieleen eikä niitä oikein ymmärrä sillä hetkellä.

Myöhemmin ymmärsin että hän tarkoitti että olin vastustanut talonpoikien jumala Tor niin että hän oli rajuissaan heittänyt kiveä joka jäi minun silmääni. Eihän Karjalainen Otso väistyy kun Tor yrittää tehdä Mesikämmenestä hännystelevä koira. Mutta opettajattaren sanat olivat erilaisia kuin minun unia siihen aikaan vähemmän kuin kaksi vuotta sen jälkeen kun olin jättänyt Torin Midgård. Unissani taistelin vielä härän kanssa.

Miten se hempeä nainen aisti sen? Minä avaudun harvoin toisille ihmisille niin että he saavat arvailla ja tarkkailla ja kyllähän ihmisillä on mielikuvitusta kun he yrittävät saada kuvan minusta. Tämä johtuu tietenkin huonoista/ hyvistä kokemuksista siitä miten ihmiset suhtautuvat jos kerron lapsuudesta. Mistä tulen oli usein kysymyksen aihe lapsuuden ja nuoruuden aikana. Opin että oli parasta laskea leikki saadakseen utelias unohtamaan että oli kysynyt.

Koska olin rehellinen niin pian tuli kysymykset "Oletko katkera? Haetko kostoa? Mitä siihen vastaa?

Ihmisillä on vaistomaisesti tunne että epäoikeudenmukaisuuksia pitää korvata jollakin tavalla. Joko sisäänpäin katkeruuden merkeissä tai ulospäin kostamalla tasoittaa vaaka epäoikeuden kanssa. Mutta minä en ollenkaan ajatellee sillä tavalla. Se johtuu siitä että minä ja tanskalainen uusi mummo käsittelimme tuollaiset kysymykset alusta lähtien. Jos osoittaisin että epäoikeus olisi koskettanut minua niin myöntäisin heikkoutta. Sileä naama on ennakolta ehkäisevä eikä vastustaja tiedä mitä minusta voi tulla ja hän on jäänyt minulle velkaa.

Jo viisivuotiaana puoli vuosi sen jälkeen kun olin tullut kasvatusvanhempien luokse opin että oli pakko pitää kieli oikealla laidalla. Muuten saattaisi syntyä hengenvaarallisia tilanteitä Yksi vakava tilanne oli tarpeeksi saada sen opin. Lapsuudestani tuli itsekurin ja itsehillinnän koulu.

Mummo luki Raamattunsa ja neuvoi minua että pitää "kääntää poskea" viholliselle. Tuollaiset vanhat sanat ovat usein monimielisiä ja Raamattu voi usein ymmärtää niin että se opettaa orjamieltä ja sopii hyvin ylivallan aseena. Toisaalta on myöskin sana että "pitää antaa keisarille mitä hänelle kuluu ja jumalalle mitä sille kuulu". Siitä tule kaksinaamainen olento jos seuraa sanoja. Raamatusta ja laista on hyötyä jos ihmiset elävät niiden mukaan. Valitettavasti harva tiedä niiden sisältö vaikka he sanovat kunnioittavansa niitä.

Lapset yleensä ottaa sanan sanana ja alussa en ole varma että ymmärsinkö oikein Tanskan kielen hienouksia. Siis minä menin oikeaan elämään ja seuraavan kerran kuin sain korvapuusti käänsin poskea isännälle ja sain korvapuustin siinäkin niin kuin tasapainon vuoksi.

Luulen että tavalliset ihmiset yleensä haluavat että lapset vähitellen saa oppia minkälainen maailma oikein on. Pienenä me pidämme lapset satujen maailmassa ja sitten koulussa heitä totutetaan istumaan paikalla tekemässä mitä "ylemmät" käskevät. Tämä on ihannekuva. Tietenkin on maassamme ja maailmassa vaikka kuinka monta lasta jotka pienestä pitäen oikeastaan saavat ottaa aikuisen vastuu. Heitä pakotettaan ajatella aikuisten asioita ja on pakko ymmärtää ja tiedä miten käyttäytyä ja tehdä kun todellisuus tule vastaan.

Todellisuus pakotti minua ajattelemaan ja kokeilemaan aikuisten käyttäytymistä koska ihmiset evät elä Raamatun tai yleisen siveysopin mukaan. Heillä elämä on mukautumista tilanteesta tilanteeseen ja jos ovat seinää vastaan tulee alkeelliset käyttäytymiset esiin. Usein se on se vanha totuus että kun sanat puutuvat tule nyrkki esiin.

Minulla oli valinta "panna vastaan ja tulla vaaranalaiseksi" tai mennä askel pitemmälle "puolustautua tavalla joka ennakoi vaarallisia tilanteita" ja silti ei antautua koska se olisi sama kuin että minusta oli tullut orja.

Siinäkin oli minulle innoite että minusta piti tulla parempi ihminen kuin ne jotka löivät ja uhkasi minua. Minusta piti tulla sellainen joka hallitse itsensä eikä anna takaisin samalla tyhmällä tavalla kun tulee vastaan. Kaikissa ihmisissä on oikeudentaju ja siihen aikaan kristinusko oli siellä takana useammissa ihmisissä. Siis jos panin vastaan luettelin laista ja Raamatusta ja annoin takaisin sanoja he itse olivat käyttäneet oikeudesta. Viimeinen temppu oli hieman vaarallinen koska ei kukaan halua nähdä itsensä peilissä sellaisissa asioissa.

Jos on ilman aseita voi vain käyttää sanojen voima ja valita ne oikein. Maailmassa rikkaus ja valta syntyy vain käyttämällä toisia ihmisiä jollain tavoin. Tavallisten ihmisten välillä asiat ovat harvoin niin kalliita, mutta siltä kaikki on pitävä oma itseään täydellisenä yksilönä. Muuten se vaikuttaa sisimpään minään ja kosto tulee sisältä niin että joko oma olento tai ympäristö saa kärsiä tai ehkä molemmat. Elämässä on tasapainon laki joka vaati että vaaka keskimääräisesti on tasossa.

Minun tuntuma ihmiskunnan olemuksesta on että ehkä 1/3 yrittää hallita muita. Tietenkin heikot tai heikossa asemassa olevat ihmiset ovat ensimmäinen kohde siis köyhät, ulkomaalaiset, romaanit, jne. sekä niillä jolla ei ole tarpeeksi rohkeutta puolustaa itseään. Tutkimukset Ruotsista osoittaa että 1/3 kansasta saa ottaa vastaan "mobbing" = kun ympäristö käyttäytyy kuin susilauma metsästyksessä. Joukossamme on aina ihmisiä jotka aistivat että on olemassa heikkoja tai että joku on sairas tai muuten helposti ärsytetty. Vaarallisemmat ovat käännynnäinen joka haluaa että hän kuuluu oikean seuraan. Viimeinen 1/3 on yleensä hiljaa eikä puutu koska pelkää että itsestä tuli metsästetty.

Entinen isäntäni oli tyranni ja hän tuli 13 lasten perheestä ja oli siinä vanhin. Nuoremmat siskokset ovat kertoneet minulle myöhemmin että hän oli oikea tyranni nuorempia vastaan. Se näkyy myöskin siitä että hänen siskolauma jakaantui kahtia siitä syystä. Ei lapsi voi olla saamatta vaikutusta myöskin huonosta esimerkistä. Niin minusta tuli tyrannimainen koulussa joskus.

Onneksi minulla oli ystäviä joka pani vatsaan tai syntyi tilanteita jolloin huomasin että olin mennyt lian pitkälle. Tahtoni oli tietenkin hyvin kun puolustin pienempiä ja halusin opettaa heillä sitä ja tätä niin että he pärjäisivät. Mutta jokainen täytyy ottaa vastuun itsestään eikä voi luotaa että on auttava käsi koko ajan. Vain yksilö itse tuntee tilanteensa mutta tietenkin on hyvä jos joskus saa syysähkeitä ulkoa.

Siis minulla ei ollut aikaa katkeruuteen ja kostoon. Se olisi alentava ylpeydelleni jos alistuin muiden tapoihoin. Toinen asia on että en tietenkään halua että kukaan joutuu vaikeisiin tilanteisiin vain siitä syystä että maailma ei välitä. Haluan myöskin että opimme menneistä eikä toista samoja tyhmyyksiä uudestaan. Jos suutun se on jossain syvällä ja se kääntyy melko nopeasti toimintaan.

Vanha tappelija tietää että vaan jos pää on selvä ja päättäväinen on mahdollisuus voittaa. Harvoin voittaa samoilla keinoilla kun vastustaja käyttää koska hän tuntee ne keinot jo. Taistelu on rauhanomaisen tilanteen ulkopuolella eikä taistelussa ole sääntöjä. Ainoa pääte on että voittaa.

Olen oppinut että pitää toimia ja taistella silloin kun on "se aika". Muuten voimat käytetään turhaan. Sain kirjan minun sota-ajan holhoojien toimesta. Se on osapuolen kertomus ja se on saanut olla jonkinlaisena totuutena. Mutta ajan mittaan moni on pannut vastaan. Minä tein sen jo silloin koska tiesin liikaa ja tunsin joitakin jotka ei voinut olla kiitollisia kohtalostaan. Eihän se ollut hyödyllistä minulle mutta toisaalta olin niin voimakas silloin ettei siinä ollut väliä. Nyt minusta tuntuu että on aika tehdä loppukatsaus.

 

Pärjäsin jotenkin omillani ja nyt on mennyt 50 vuotta. Tässä iässä on tärkein asia ettei samat tyhmyydet tapahtuu liian usein. Ainostaan tieto ihmisluonteesta ja tällaisista tilanteista voi parantaa maailmaa hitusen verran tässä suhteessa. Siis barbaari elää kaikissa ihmisissä ja heti kun ihminen käyttää tosia ihmisiä mattona näemme barbaaria. Ja tämä pätee myöskin sivistyneissä ja korkeissa sivilisaatioissa.

Terveisin

Pentti Karjalanpoika