Juurten ja tulevaisuuden välillä

Me sotalapset olemme jo tutkimusten kohteena ja historiallisia olentoja. Se on meidän velvollisuus että tarkistamme tutkijat panevat totuus paperille. Se estää että he istuvat akateemisessa kellarissa nikkaroimassa teoria joka sopi vallan käsiin.

Kotiin |

Eurooppa yhtenäistyy ja se on hyvä. Karjalasta tulle myöskin olennainen osa ja toivon että Venäjä liittyy aikanaan. Se tulee olemaan pitkä kehitys ja se muuttaa meidän näköalaa ja ehkä lopulta saamme pysyvää rauhaa Eurooppaan. Sen edellytys on yhteinen katsomus monissa asioissa, mutta ei välttämättä kaikissa. Ero maiden välillä on vaan näennäinen On aina hyvä olla vartoilukohtia, mutta pitää myöskin tietää yhteiskohdat niin että voimme olla itsenäisiä suuressa yhteisössä. Meidän täytyy selvitä miten me liitymme tähän suureen alueeseen historiallisesti myöskin erilaisena kulttuurina.

Pohjolan ensimmäiset historialliset tekstit meidän täytyy hakea Englannista jossa asiakirjat ja Anglo-Saxon Cronicle voi kertoa myöskin Pohjolan tavoista ennen kristinuskoa. Ei vaan Danelagen siis Tanska mutta muu Pohjola on sen kulttuurin takana koska emme tiedä varmaan mistä maahanmuuttajat Englantiin tulivat. Siinä tiedossa on enemmän totuutta kuin että "suuret ajattelijat" akateemikkojen kellarissa vaikeudella muodostaa teorioita.

Kuten paljon muuta tietoa maailmassa se ei ole kaikkien ulottavilla. Ensimmäinen vaikeus on kieli ja toinen on tulkitseminen. Ennakkoluuloiset ja laiskat usein ottavat sannat sellaisenaan. Kronikan kertomus että anglosaksialaisten kuninkaat periuntuvat Odenista on käsitellään kuin pelkkä totuus. Vielä tänäkin päivänä luen ett Odin teki lapsia ja on haudattu moneen paikkaan. Minusta se harhaluulo kuuluu satujen maailmaan ja sopii kaikenikäisille pojille.

Englannin ensimmäiset kuninkaat laskivat sukujuuria jotka meni Odeniin ja jatkui vielä parikymmentä niemeä taaksepäin. Ilmeisesti Oden on kulttuurikäsite ja samaa pätee muiden nimien suhteen. Siis meidän pitää löytää käsitteiden oikea merkitys. Tästä voimme päätellä että esi-isämme laski myöskin kulttuuri juureksiinsa. Ja niinhän se on että ihmisinä olemme biologisen olennon ja kulttuurin yhdistys. Ei meillä olisi kieltäkään ellei oli kulttuuri joka kantaa ja soveltaa kieltä ajan mittaan.

Vastuuni tutkijana on selvitä kansalle mitähän esi-isät oikein tarkoittivat sanoillaan ja teoillaan,. Sen takia seison esi-isien kesken menneisyydessä. Saan ottaa vastaan paljon kritiikkiä tästä, mutta nuori polvi vaatii että kerron mitä näen ja tiedän. Ei heillä riitä että vastaan ylimalkaisesti. Sidon mitä tiedän tiettyihin asioihin ja todisteisiin ja loput on tulevien polvien asia. En voi siedä että esi-isät halveksitaan tai että keksittään tarinoita jotka pohjautuu mielikuvitukseen eikä todisteisiin. Minusta on aivan selvää että ihmiset olivat samanlaisia kuin me sanotaan 6000 vuotta taaksepäin.

Meidän asennoituminen ennakolta usein värjää meidän ajatuksia ja mielipiteitä. Sen takia menen lähelle esi-isiä enkä ole ylhäinen akateemikko kansan yläpuolella vaan olen kaikkialla mistä voi tuntea miten on olla ihminen. Tässä kirjeessä haen juuria ja tulevaisuutta. Ihminen ei elä vaan "juuri nyt ja täällä" vaan meillä on kulttuurin juuret ja biologiset perinteet niin kauas että tieto loppuu. Mutta meidän suvulla on myöskin tulevaisuus johon me vaikutamme elämän aikana. Täällä Dalililla on vanha sanonta että "pitää jättää maa seuraavalle polvelle samassa kunnossa kun me sen saimme"

On myös sanonta että "pitää huolehtia lahjasta me saimme yksilönä". Toisille se on lahja ylläpitää elämää ihmissuvussa työllä ja tekemällä lapsia. Muutamat saavat erikoislahjat tai elämä kouluttaa heittää erikoiskykyihin. Historiassa yleensä yläluokka jättää selvimmät jäljet. Kun katson taaksepäin historiassa näen että useimmiten yläluokka jolla oli tiedot ja keinot jakoivat sen kansalle koska he ymmärsivät että he kuuluvat kanssaan kun pää kehoon. Vaan jos kanssa voi hyvin ja saa mahdollisimman täysi tieto se voi jatkaa sukupolveaan ja se on elämän ydin ja tarkoitus. Historia osoittaa että kulttuurin välineet kuluu ja häipyy, mutta ihmiskunta jatku ainakin vielä meidän aikana.

Siis minun vastuu historioitsijana ja ideoitten tutkijana on analysoida menneet ajat. Minun täytyy analysoida mitä teot ja jätteet oikein kertovat. Jos teen sen hyvin siitä on oppia tulevaisuudelle. Jos vaan aliarvioin ja vähättelen esi-isien maailmaa ja kokemuksia minä alennan myöskin meidän sukupolvea enkä saa yhtään viisautta menneisyydestä.

Se joka luulee että esi-isät olivat tyhmiä ja primitiivisiä ei voi ymmärtää kuinka paljon kokeilua, ajattelua ja työtä on jokaisen keksinnön takana. Kysy nykyajan keksijät kuinka paljon työtä on keksinnön takana. Sen jälkeen tulee markkinointi ja markkinassa on aina muita voimia jotka ehkei pidä kilpailusta. Toisin sanoen se joka aliarvioi ei tiedä minkälainen todellinen maailma on.

Me sotalapset olemme jo tutkimusten kohteena ja historiallisia olentoja. Se on meidän velvollisuus että tarkistamme tutkijat panevat totuus paperille. Se estää että he istuvat akateemisessa kellarissa nikkaroimassa teoria joka sopi vallan käsiin. Jokainen asiakirja on myöskin ase seuraaville sukupolville. Jos asia on väärin analysoitu se vaikuttaa tulevaisuuteen.

Täältä Ruotsista katsoen Suomi ei ole vielä kunnolla analysoinut vallankumous 1917 ja sen seuraukset sekä "punainen kysymys". Se kiinnostaa varsinkin meitä koska monet meistä on juuret siinä tai se aika vaikutti meidän vanhempiin. On asiallista kysyä johtuuko välinpitämättömyys meidän kohtaloon siitä että ehkä yli 60 % meistä voi laskea "punaisia juuria".

Ruotsissa huomaa selvästi ettei toista maailmansotaa on kunnolla analysoitu. Ehkä jokainen valtio halua pitää naamansa eikä halua että katsotaan oliko kaikki sen ajan päätökset viisaita. Kansan tiedossa ja tieteen maailmassa emme hae syyllisiä vaan arvostelu olivatko päätökset hyviä vai huonoja. Sellaisesta analyysista opimme jotakin. Ruotsin tyyli on että vedetään Raul Wallenberg esille jotta hän peittäisi että Ruotsi myi rautaa Saksalle ja teki paljon muutakin joka on kyseenalaista moraalin peilissä.

Tietenkin tulevilla sukupolvilla on oikeus saada tietää mitä on seuraus siitä että "tehdään sotalapsia". Kaikki tarkastelu antaa vertailukohtia ja opimme että kansan elämässä hyvät ja huonot teot tapahtuvat rinnakkain. Älykkyys on jonkinlainen varovaisuus joka käyttää entisiä kokemuksia välttääkseen että tekisimme sama tyhmyys toista kertaa.

Suomessa ollessani huomasin että olin lian avosuinen monen mielestä. Ehkä suomalaiset ovat tottuneet ja alistuneet olla ison mahdin siipien alla 1200-luvulta lähtien. Ehkä se koveni Tsar-vallan aikana ja sodan jälkeen piti varoa kielensä. Mutta tuollainen orjamentaliteetti on tietenkin hyödyksi kaikille jotka haluavat peittää tekojaan. Siis siitä tule ylivallan ase heikompia vastaan ja se joka hyväksyy sen on vallan orja. Itsesensuuri on usein kovempi kuin vallan sensuuri. Eikä se ole vapaan kansan itsekunnioituksen lähde.

Olen tässä jättänyt pois muut osapuolet koko jupakassa. Meidän kasvatusvanhemmat ovat esiintyneet monessa kirjassa jo ja voimme vain olla kiitollisia heille. Sen sijaan ovat viranomaiset eteenkin Suomen puolella meille velkaa. Sama koske tutkijat joista ainakin jokunen kohtele meitä vailla kunnioitusta eikä harrasta objektiivista historiaa vain politiikkaa.

Minusta sotalapsi-kysymys on yleisinhimillinen eikä siitä on väliä vaikka myöskin Venäjä saisi kuulla sodan seurauksista. Kyllähän Venäjän kanssa tietää kaikkea miten on olla mahdin alla. Siellä on suuri ero kansan ja ylivallan välillä koska maa on suuri ja sen historia on sellainen. Minulla on ehkä venäläinen isä ja tietoni mukaan pikkusisko Leila ajautui Venäjään sodan aikana. Minua kiinnostaa myöskin minkälainen maailmakuva se sukuoksani saa.

PS. Nyt minulla alkaa kesää. Se merkitsee olla paljon ulkona … olla väsynyt … kerätä voimia seuraavaa talvea varten … merkitsee etten kirjoita kirjeitä kesän aikana … mutta toivon hyvää kesää jne.